Moikkasta lukijat!
Kaikki, jotka mut oikeesti tuntee, taatusti tietää mun olevan ihan pöhkönä kissoihin. Ikävä kyllä elävien kissojen hankinta on ehdottomasti out of question. Värttinän ja villan hankinta sen sijaan ei ole sitä. Kyllä minulla joskus jossakin värttinä oli, mutta voi myrkkyjen kevät kun muistais vaan missä! GRRRRRRRRRRRRAUH! En ala! Tahtoo kehrätä! GRRRRRRRRRRRRRRRRRRRR! Villaa olisi, tai Novitan Hahtuvaistahan tuo oikeasti on, mutta kyllä se rukin torven läpi menee ihan nätisti, eikä Emilia (rukkini) sitä pahemmin sylje pois, niin että kai sitä sitten voi kehrätä. Pitää vaan muistaa repiä se tarpeeksi ohueksi, kun kehrää rukilla. Värttinällä kai menisi vähän paksumpikin sujuvasti, mutta kun se värttinä on kateissa. GRRRRRRRRR! Se oli sellainen alapainoinen värttinä, hyvin helppotekoinen ja
-käyttöinen. Selvisin sen kanssa mainiosti, kun kehräsin ihan oikeaa hahtuvaa. Hahtuvainen ei varmaan ihan vastaa oikeaa hahtuvaa, sellaista, jota myydään isoilla kiekoilla. Surkeaa, kun piti sen Ylivieskan kehräämönkin lopettaa. GRRRRRAUH! Epäreilua! Harvinaisen epäreilua! TAHTOO HAHTUVAA, EDES YHDEN KIEKON!!! Tai käy kaksikin. Mutta edes yhden kun saisi, niin näkisi, onko vanha taito vielä tallessa. Rukin suhteen tuntuu olevan ja rukkikin oli yhteistyöhaluinen silloin kesällä, kun viimeksi kehräsin. Nyt alkaa tulla jo liian kylmä keli sille, että istuisin tuolla terassilla kehräämässä. Mieluummin kehräisin sisällä, mutta kun tuo rukki ei mahdu muualle kuin terassille, joten pysyköön Emilia siellä, ja minä sitten kehrään talvella värttinällä ja kertaan Emilialla, jahka saan tarpeeksi lankaa, niin että on mitä kerrata.
Annetaan puikkojen heilua!
2 kommenttia:
Mulla on ollu jo pidempään sellanen fiilis, että Haluan oppii kehräämään.. Heh, siinä sitä sitten onkin ongelmaa kerrakseen.. Rukki mulla kyllä on, en vaan tiedä ja ymmärrä sen toimivuudesta tuon taivaallista, värttinästä ja kehräys taidoista ei oo tietoakaan.. Faijaa oon yrittäny kauttarantain kypsytellä asiaan, kun luulen, että häneltä löytyis taito opettaa, kun mummu aikoinaan kehräsi paljonkin lasten pyöriessä kintuissa.. No, jos kesällä sitten.. Siinä välissä mukavasti kun opettelen kasvivärjäystä..
Kovat on akan suunnitelmat -saas nähdä kuin käy :)
No johan on! Toivottavasti isäsi suostuu. Rukin käyttö ei ole niinkään vaikeaa, kun sen kerran oppii. Minä kehräsin joskus paljonkin, mutta sitten piti lopettaa yli kymmeneksi vuodeksi. No, nyt olen yrittänyt palautella taitoa mieleeni. Ei se minnekään ole kadonnut. Tallessa se taito on.
Lähetä kommentti