21. syyskuuta 2018

Langoista

Moikkasta lukijat!
Netissä keskustellaan joskus siitä, mikä lanka on "tavallista" ja mikä "luksuslankaa". Minulle kaikki, missä on akryylia, olkoonkin että osa olisi villaa, on ehdottomasti "tavallista". En voi käyttää mitään, missä on akryylia, en ainakaan neulottuna. Akryyli hiostaa ja rupeaa kutittamaan aivan kamalasti, ja raavin itseni aivan verille, jos käytän akryylia.
Jos langassa on 75 % villaa ja 25 % polyamidia, se on "tavallista" lankaa. Sellaisesta voi tehdä arkipeiton, jos joku vaikka saa yllättäen perheenlisäystä. Se on myös hyvää vauvan myssyyn (käytän yleensä siksakmyssyn ohjetta) ja vähän isompien ihmisten lapasiin ja sukkiin.
Joskus 100 % villa on ehdottomasti "luksuslankaa". Se on sitä silloin, jos se on tehty Perussa (merinovilla) tai Islannissa tai Norjassa. Luksuslankaa se on myös silloin, jos olen kehrännyt langan itse. Siis siten, että olen ostanut hahtuvakiekon ja kehrännyt sen itse vähä vähältä rukillani langaksi. Sellainen lanka tarvitsee arvoisena kodin ja uuden omistajan, joka osaa hoitaa käsinkehrätystä villasta tehtyä tuotetta.
Jos langassa on silkkiä, se on sellaista ylellisyyslankaa, että hädin tuskin uskallan pitää sitä kädessäni, neulomisesta puhumattakaan. Sellainen lanka vaatii ehdottomasti oikean omistajan ja riittävän hyvän syyn neuloa.
Myös käsin värjätyt langat ovat minulle luksuslankoja, jotka tarvitsevat arvoisensa kodin ja uuden omistajan. En uskalla itse värjätä, mutta vaikka langan koostumus olisi 75 % villaa ja 25 % polyamidia, se on luksuslankaa, jos se on jonkun taitavan värjärin värjäämää. Sellainenkin lanka tarvitsee arvoisensa kodin ja uuden omistajan, joka ymmärtää sekä langan että siitä tehdyn tuotteen tarinan.
Neulomisiin!
Annetaan puikkojen heilua!