Keskeneräisistä ja puikoista

Moikkasta lukijat!
Joo, minä tässä jonkin aikaa sitten haaveilin, että saisin itselleni vihreä-valkoisen neuleen, mutta kattia kanssa! Puoliksi se on jo valmiina tuolla romuvarastosaunan puolella, mutta en ole saanut silmukkaakaan neulotuksi sen jälkeen, kun se on sinne siirtynyt.
Ai miksi romuvarastosauna? Oikeasti sen kuuluisi olla sauna, mutta kun minä en tahdo saunaa kestää, niin se on sitten romuvarasto. Ne ovat nuo lääkkeet sellaiset, että ei tahdo meikä kestää enää saunomista, ei. Eipä silti, en minä tahdo enää kestää pakkastakaan. Syys- ja kevätkelit ovat siinä mielessä parhaita, että henki kulkee parhaiten. Talvella voi olla superpakkasia, joita keuhkot eivät kestä, ja kesällä voi olla superhelteitä, jotka saavat sydämen ihan sekaisin. Sydämeni itsessään ei ole sekaisin, mutta se sekaisin meno johtuu lääkkeistäni.
Joo, ehkä pitäisi kokeilla puisia puikkoja joskus. Ikävää vain, että kaikki kokeilemani puiset puikot ovat olleet sellaisia, että ne eivät ole jääneet käyttöön, vaan vaihtaneet omistajaa aika pian sen jälkeen, kun olen niitä testannut. Surkeaa, mutta totta. Metallisten kanssa ei ole ollut sellaisia hankaluuksia kuin puisten. Siksi kai metallisista pidänkin, mutta niissäkin minulla on omat suosikkini. Nimittäin ne ihan metallipinnalla olevat, keittiön tiskipöydän väriset eivät ole mieleeni, mutta ne harmaaksi värjätyt ovat. Enkö ole outo? En tiedä miksi näin on. Se on kai se, kun ne keittiön tiskipöydän väriset aiheuttavat hirmuisen poltteen ja pistelyn. Joskus ne harmaatkin tekevät sen, mutta harvemmin. Annetaan puikkojen heilua!