Moikkasta lukijat!
Olen neulonut viime aikoina kovasti. Olen valmistautunut tulevaan. Eräs ystävättäreni aikoo pian sanoa sen kuuluisan sanan, ja sen jälkeen voi tapahtua tiettyjä asioita, joiden tapahtumiseen minä yritän varautua kaikin voimin. En tiedä, tapahtuuko niitä, mutta jos tapahtuu, en ainakaan joudu paniikkiin siitä, etten valmistautunut ajoissa.
Täytyy kyllä myöntää, että olen samaan aikaan vähän huolissani. Se neule, jonka aiemmin aloitin, ja jonka toinen testikappale meni läpi, on juuttunut nyt etukappaleeseen. Kunpa olisin väärässä, eikä sitä tarvittaisi ihan vielä. Mutta jos olen oikeassa, tulee minulle todella kiire, koska etukappale on todellakin vielä kesken, eikä hihoja ole edes aloitettu. Haluaisin silti ajatella positiivisia asioita negatiivisten sijaan. Josku vain tuntuu, että jos ajattelen positiivisia varmana siitä, ettei pahin tapahdu, pahin tapahtuu juuri silloin. Mutta ehkä tämä 'pahin tapahtuu, vaikka toivon parasta' - tunne on vain mielikuvitukseni liian vilkasta laukkaa. Haluaisin silti olla valmis pahimpaankin, aivan kuten olen valmis niihin tiettyihin iloisiin asioihin.
Täytyy tosin myöntää, että lahja sille ystävättärelleni, joka aikoo sanoa sen kuuluisan sanan, on vasta ajatuksen asteella. Tiedän kyllä, mitä teen hänelle lahjaksi, mutta en vain ole saanut aloitetuksi. Minulla kun on monta lahjaa vielä tekemättä, ja tekisin mieluiten aikajärjestyksessä. Mutta no, nyt ei auta kuin vetää syvään henkeä ja toivoa parasta kaikesta huolimatta. Neulominen jatkuu, sen voin luvata, jopa sen murheen hetkelle tarkoitetun neuleen.
Annetaan puikkojen heilua!